Tunnekokemusten tutkimusmatkalla omia tunnetaitoja kehittäen

Hoivatyössä työskentelevät ovat usein tunneihmisiä, heillä on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja he kokevat mielihyvää siitä, että huomaavat toiminnallaan saavansa jotain merkityksellistä aikaiseksi. Merkityksellinen työ tutkimusten mukaan myös sitouttaa työntekijät työhön tai työpaikkaan. Toinen tärkeä asia on kokea saavansa arvostusta siitä mitä tekee. Moni meistä hoitajista on myös vastuuntuntoinen ja kantaa vastuuta myös vapaa-ajallaan. Hoitajat myös joustavat paljon, omien voimavarojensakin uhalla.

Hoitotyössä kotipalveluissa voi joutua ottamaan vastaan paljon erilaisia tunteita lasten ja perheiden puolelta. Päivän tilanteet usein herättävät itsessä erilaisia tunteita ja niitä saattaa jäädä pohtimaan työpäivän jälkeenkin. Tunteet kertovatkin meille yleensä mistä innostumme, minkä asian koemme vastenmielisenä, surullisena tai lannistavana. Mikä tuntuu meille tärkeältä tai vähemmän tärkeältä.

Vuosien varrella on ollut tilanteita, jolloin en ole tiedostanut heti miksi koen kuten koen/tunnen kuten tunnen, asia on selvinnyt minulle hieman myöhemmin. Toisinaan taas tunnistan heti miksi en viihdy jossain paikassa tai tunnen hoitotilanteessa suurta myötätuntoa tai pelkoa. Temperamenttisella ihmisellä ne voivat myös ottaa ratkaisevan roolin ja saada reagoimaan välittömästi ja äkkipikaisesti, seurauksia pohtimatta. Ne eivät ole erehtymättömiä, vaan usein epätarkkoja, jäsentymättömiä ja nopeita, ne voivat johtaa virhetulkintoihin ja ohjata harhaan.

Olen pienestä pitäen kuunnellut kehoani. Kuuntelen aika ajoin, miltä kehoni milloinkin tuntuu. Tunteille ei aina löydy sanoja vaan keho tunnistaa tunteet paremmin tai tunne aktivoituu jostain tuoksusta tai tilanteesta uudelleen. Taideterapiaopintojeni myötä olen oppinut työstämään tunteita ja niiden käsittelyä. Jos työpäiväni on kiireinen tai olen kokenut jonkun voimakkaamman tunnereaktion, aloitan hengittelemällä rauhallisesti sisään ja ulos. Kuuntelen hiljaisuutta tai hakeudun tilaan, jossa ei ole muita. Sosiaalisena ihmisenä tämä voi olla ajoittain haastavaa ja sosiaalisessa työssä se ei myöskään aina ole mahdollista.

Minulla on ollut useamman vuoden ajan työmatka, joka kestää puolesta tunnista tuntiin, joskus jopa ylikin. Olen nauttinut tuosta ajasta joko täysin hiljaisuudessa tai sitten musiikkia kuunnellen. Välillä autossa on soinut raskaampi musiikki, välillä kevyempi ja joskus olen kaoottisen päivän jälkeen vain hiljaa ja keskityn siihen, että rauhoitan itseni.

Luovasti olen käsitellyt tunteitani aina, vain käsittelytapa on vaihtunut. Jossain vaiheessa käsittelin ikäviä asioita ja tunteita valokuvaamalla ja maalaamalla. Usein kirjoitan asioita, sanoja, lauseita tai runoja. Musiikki on kulkenut mukanani aina. Taideterapiaopintojeni aikana löysin liikkeen ja miten voin kehollisuudella ja liikkeellä purkaa tunnetilaani. Edelleen muistelen meditatiivisen tanssin ja luovan tanssin tunteja, jotka koin hyvin vapauttavina.

Taidetyöskentelyssä tunti aloitetaan lämmittelyllä ja samalla voidaan kysyä miltä keho tänään tuntuu tai mikä puhuttelee juuri tänään. Lämmittelyssä voidaan käydä koko keho läpi kehonosa kerrallaan tai olla paikallaan ja kuunnella kehoa hiljaa. Tämän jälkeen voi maalata, tanssia tai kirjoittaa kokemastaan.

Keskittymällä rauhallisesti juuri siihen kohtaan kehossa, missä tunne edes häivähdyksenä tuntuu, jotain selkeämpää yleensä nousee pintaan ja jotain tulee mieleen. Usein tunteet tuntuvat sydämen kohdalla, vatsan tai pallean alueella, rintakehässä tai niska-hartiaseudulla, mutta myös muualla kehossa.

Sinäkin olet varmasti huomannut, että tunteet tuntuvat kehossa ja tietty tunne paikantuu aina tiettyyn kohtaan sinussa. Osaat nimetä missä kohtaa viha tai ilo tuntuu. Arjen tunnekokemuksissa muista ottaa itsellesi aikaa ja hengitellä rauhallisesti. Sitä voit tehdä myös kahvihuoneessa tai vaikka roskia viedessä. Tärkeää on muistaa, että kohtaamistilanteissa et voi olla vastuussa kuin itsestäsi ja kuinka mihinkin asiaan suhtaudut sekä miten niissä tilanteissa käyttäydyt. Kohtaamistyötä tehdessäsi kannattaa muistaa ajoittain kysyä itseltään:” Mitä minä tuon mukanani huoneeseen tullessani?”. Itseään reflektoiden ja havainnoiden voikin huomata, että aika moneen tilanteeseen voi itse vaikuttaa.

Mari Seppänen, vammaistyön vastuuopettaja, Varia

Mari on vapaa-ajallaan työskennellyt Väestöliiton Kotipalvelun vammaistyön perheissä.