Luottamus itää pienestä

Ovikello soi. Oven takaa kuuluu lapsen ääni.  ”Äiti, kuka tulee?” Äiti avaa oven. Ovella odottaa lastenhoitaja Väestöliiton kotipalvelusta. Katseet kohtaavat ja syntyy ensikontakti perheen ja hoitajan välille.

Mitkä ovat mietteet siinä hetkessä? Hoitaja tervehtii ja esittäytyy, hymyn kare huulillaan. Katsoo äitiin ja sylissä ihmettelevään lapseen. Äiti toivottaa huomenet ja lapsi kääntää päänsä turvaan äidin niskan taakse. Kurkistaa varovasti olan yli hoitajaa. Vielä takaisin äidin suuntaan. Tuona elämän suurena hetkenä luodaan tärkeä kontakti ja yhteistyön siemen kolmikon välille.

Tutustuminen etenee hetkestä toiseen hellävaraisesti. Alku arastellen. Kun uusi ja vielä vieras ihminen astuu kotiin, tunteet ovat monenlaisia. Luottamus herää vähitellen ja ajallaan. Vanhemman mielessä on monta kysymystä: Voinko luottaa tuon aikuisen ymmärtävän lastani? Osaako hän lohduttaa? Pystyykö vetämään rajoja sopivasti? Onko hänellä riittävästi kokemusta ja tietoa juuri meidän lapsemme hoitajana? Kunnioittaako hän meidän perheemme tapoja ja arvoja? Muistaako hän varmasti ruokavalion ja allergiat? Onko lapsen turvallista ulkoilla hänen kanssaan? Unohtuuko kenties tuijottamaan puhelintaan lapsen leikkiessä?

Tällä kertaa käy hyvä tuuri. Hoitaja tarttuu heti tilanteeseen ja nappaa kassistaan pienen nallen. Nalle auttaa tutustumisessa ja ’puhuu’ lapselle ja äidille: ”Hei, minua vähän ujostuttaa, kun olen teillä ensimmäistä kertaa. Taidan mennä piiloon.”

Ja niin hyvä onni jatkuu, arasteleva lapsi kurkkaa uudestaan äidin olkapään takaa. Hän vaikuttaa uteliaalta ja ojentaa kätensä nallea kohti. Hoitaja istahtaa lattialle nallen kanssa. Sitten lapsi haluaakin tulla äidin sylistä lattialle ja uteliaana lähestyy nallea. Hoitaja jatkaa juttelua: ”Onkohan nalle jo syönyt aamupuuron?” Hetken kuluttua lapsi lähtee penkomaan lelulaatikkoa ja kipaisee pian lusikka kädessään nallen luo. ”Kylläpäs nallella on kova nälkä”, toteaa hoitaja. ”Maitoo tahtoo”, touhottaa lapsi ja syöksyy saman tien takaisin lelulaatikolle, etsimään mukia. Nalle juo maidon ja haluaa aloittaa leikin.

Äiti huokaisee helpotuksesta ja alkujännitys helpottaa.

Näin päivä jatkuu leikkien ja pian tutulla kotipihalla ulkoillen. Äiti pääsee asioilleen jo luottamuksen siemen mielessään. Ulkona lapsi haikailee äidin perään katseellaan. Vähän itkettää, mutta onneksi hoitajan sylissä suru helpottaa. Tutut laulut ja lorut  auttavat siirtymään surusta  uusiin tunteisiin ja tekemisiin.

Tuula

Kirjoittaja on ollut jo 10 vuotta lastenhoitajana Väestöliiton Kotipalvelussa.